Valkoisen pallon hallinta: stoppi, etu-, taka- ja sivukierre
Pussittaminen on geometriaa; seuraavaan lyöntiin pääseminen on valkoisen pallon hallintaa. Tässä kerrotaan, mitä biljardipelimme kierrepallo tekee ja miten sitä käytetään.
Ensin liuku, sitten vieriminen
Kun kepin kärki osuu valkoiseen, pallo ensin liukuu veralla. Kitka muuttaa liu’un sitten luonnolliseksi vierimiseksi eteenpäin. Simulaatio noudattaa samaa järjestystä, joten valkoisen käytös kohdepallon kohdalla riippuu siitä, kuinka pitkän matkan se on kulkenut: lähellä siinä on yhä antamasi kierre, kaukana suurin osa kierteestä on muuttunut tavalliseksi vierimiseksi.
Stoppi
Keskelle osuva lyönti, joka saapuu vielä liukuen, pysähtyy suorassa pussituksessa kuin naulittuna. Leikatussa lyönnissä stopattu valkoinen lähtee kohdepallosta suorassa kulmassa pussituslinjaan nähden – tangenttilinjaa pitkin. Tämä on pöydän ennustettavin lyönti ja muiden perusta.
Etu- ja takakierre
Aseta osumakohta kierrepallossa ylös, niin saat etukierteen: kosketuksen jälkeen valkoinen jatkaa vierimistä eteenpäin ja leikatussa lyönnissä kaartaa kohdepallon perään. Aseta se alas, niin saat takakierteen: valkoinen pyörii taaksepäin ja palaa suorassa pussituksessa sinua kohti tai leikatussa lyönnissä kaartaa tangenttilinjalta taaksepäin. Takakierre vaatii voimaa ja lyhyen matkan; pitkällä matkalla takakierre hiipuu ennen kosketusta.
Sivukierre
Sivukierre tuskin muuttaa ensimmäistä kosketusta, mutta se muuttaa kulmaa, jossa valkoinen lähtee vallista: kulkusuuntaan päin oleva kierre avartaa kulmaa, sitä vastaan oleva kaventaa sitä. Käytä sivukierrettä päästäksesi luonnollista reittiä tukkivan pallon ohi, älä tottumuksesta – se saa valkoisen myös ajautumaan hieman matkallaan, mikä maksaa tarkkuutta pitkissä pussituksissa.
Harjoittele
Biljardin tyhjennykset on tehty juuri tähän: kuusi palloa, ei vastustajaa ja lyöntimäärä, joka näyttää heti, toimiiko asemapelisi.